Nellin, Oskarin, Veetin ja Roosa-Marian äidit tutustuivat keskustan puistossa ja huomasivat, että samanikäisten lasten ja ruuhkavuosien elämisen lisäksi heitä yhdisti myös samanlaiset elämänarvot – keskustelu sujui luontevasti ja sitä olisi riittänyt enemmänkin kuin pelkkään hiekkalaatikon reunalla käytyyn kuulumisten vaihtoon. Aluksi tavattiin satunnaisesti jokaisen kotona, mutta jotenkin siinä tuntui olevan liikaa liikkuvia palasia. Milloin hosting-vuorossa oleva perhe oli sairaana ja milloin toisen vanhemman yllättävä teams-palaveri sekoitti suunnitelmat.
Veetin äiti sattui kävelemään kerran Tuureporinkatua niin, että kiinnitti huomiota Tuurintuvan ikkunamainokseen ja asioihin tarttuvana käveli saman tien soittamaan ovikelloa. Iloinen Kaarina avasi oven ja esitteli Veetin äidille Tuurintuvan kodinomaiset tilat. Siitä se pyörä lähti pyörimään ja nykyisin hiekkalaatikkokerhoksi itsensä nimennyt vanhempien ryhmä tapaa säännöllisen epäsäännöllisesti Kaarivallan tiloissa – milloin minkäkin agendan äärellä; välillä on pidetty lapsille yhteistä laulukerhoa (Oskarin äiti osaa soittaa pianoa) ja välillä peli-iltaa.